Miltä näyttää entinen turvetuotantoalue vuonna 2045?

Tätä kysymystä tarkastelivat keväällä 2025 Itä-Suomen yliopiston maisemamaantieteen opiskelijat osana Maisema maantieteessä -opintojaksoa. Opiskelijaryhmät suuntasivat katseensa valikoituihin Pohjois-Karjalan entisiin turvetuotantoalueisiin – ei menneisyyttä murehtien, vaan tulevaisuutta rakentavasti hahmotellen.

Työt perustuivat Sweco Finland Oy:n Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle laatimaan selvitykseen, jossa kartoitettiin 13 entisen turvetuotantoalueen teknistaloudellisia jatkokäyttömahdollisuuksia. Opiskelijoiden tehtävänä oli tuoda mukaan maisemallinen tulkinta ja skenaariopohjainen ajattelu: millaisia uusia merkityksiä, käyttötapoja ja elämyksiä nämä muuttuvat maisemat voisivat tarjota osana paikallista ympäristöä ja yhteisöä?

Kussakin kohteessa hahmoteltiin vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia – osa käytännöllisiä, osa luovia, mutta kaikki tiiviisti paikkasidonnaisia. Tarkastelun keskiössä ei ollut yhden oikean käyttötarkoituksen löytäminen, vaan maiseman monikäyttöisyyden ja sen eri ulottuvuuksien ymmärtäminen.

Seuraavaksi esiteltävät neljä kohdetta tarjoavat edustavan otoksen seitsemästä opiskelijatyöstä. Ne havainnollistavat näkökulmien kirjoa käytännön ratkaisuista ja maisematulkinnasta yhteisöllisiin tulevaisuuskuviin.

Palapelinä hahmotettu Tuohtaansuo

Tuohtaansuolla maisemaa tarkasteltiin kuin palapeliä, jossa jokaisella lohkolla on oma roolinsa. Skenaarioissa ei pyritty yhteen käyttötarkoitukseen, vaan korostettiin toimintojen rinnakkaisuutta. Kosteimmat osat voisivat soveltua pajuviljelyyn, joka tuottaisi nopeakasvuista biomassaa ja toisi vaihtelua maisemaan. Kuivemmat reunat voisivat metsittyä hallitusti, lisäten suojaa ja monimuotoisuutta, ja keskelle voisi muodostua luonnonhoidollinen kosteikko, jolla olisi merkitystä lajistolle ja vesitaloudelle.

Tarkastelu korosti ekosysteemipalveluiden ja visuaalisen rytmin yhteispeliä. Tuohtaansuo ei näyttäytynyt yksittäisenä tuotanto- tai suojelualueena, vaan elävänä mosaiikkina, jossa ekologiset ja esteettiset arvot tukevat toisiaan.

Mekrijärvensuo hiljaisuuden paluuna

Mekrijärvensuo hahmottui hiljaisuudelle ja rauhalle rakentuvaksi suoluonnoksi. Ennallistamistoimet, kuten rahkasammalen siirrot ja vedenpinnan nostot, esitettiin konkreettisina keinoina palauttaa suon ekologinen arvo. Nämä toimet sidottiin saavutettavuuteen ja oppimiseen – suon halki kulkeva virkistysreitti ja informaatiopisteet tukisivat kokemuksellista ymmärrystä suoluonnosta.

Mekrijärvensuo näyttäytyi maisemana, jonka äärelle voi pysähtyä: kulkemaan, oppimaan ja hengähtämään. Se tarjoaa tilaa luonnon palautumiselle ja ihmisten hiljentymiselle.

Pärnänsuo suunnittelupöydällä

Pärnänsuolla opiskelijat lähestyivät tehtävää analyyttisesti. He tarkastelivat sähköverkkoliityntöjä, tekivät kapasiteettilaskelmia aurinkovoimalalle ja arvioivat viljelyedellytyksiä. Näistä lähtökohdista muotoutui kaksikäyttömalli, jossa aurinkopaneelit ja hiiliviljely voisivat sijoittua samalle alueelle eri vyöhykkeisiin.

Mallissa uusiutuva energia ja ilmastokestävät viljelykäytännöt eivät kilpailisi keskenään, vaan täydentäisivät toisiaan. Esitys toi esiin mahdollisuudet toteuttaa resurssiviisasta ja ilmastoa hillitsevää maankäyttöä konkreettisessa muodossa.

Iiksensuo lähiluontona ja lähimaisemana

Iiksensuo herätti kiinnostusta erityisesti sijaintinsa vuoksi – vain yhdeksän kilometrin päässä Joensuun keskustasta, mutta maisemana jo oma maailmansa. Tässä työssä korostui maiseman sosiaalinen ulottuvuus ja saavutettavuus.

Opiskelijat esittivät, että suo voisi toimia opetuskäytössä eri kouluasteilla. Luontopolut ja oppimispisteet tukisivat ilmastokasvatusta ja tarjoaisivat lähiluontokokemuksia kaupunkilaisille. Kosteikkojen palauttaminen nähtiin paitsi ekologisena myös yhteisöllisenä tekona – osana viheryhteyksien kehittämistä ja arjen ympäristösuhteiden vahvistamista.

Tulevaisuusskenaariot vuodelle 2045 osoittavat, kuinka entisiä turvetuotantoalueita voidaan tarkastella osana laajempaa, ilmastonmuutokseen sopeutuvaa ja vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Ne avaavat mahdollisuuksia yhdistää ekologiset tavoitteet, maiseman arvot ja paikalliset tarpeet konkreettisiksi ratkaisuiksi. Maisema toimii tässä työssä paitsi kohteena myös ajattelun välineenä – resurssina, jota voidaan kehittää kestävästi niin luonnon, yhteisöjen kuin tulevien sukupolvien näkökulmasta.